Oon parina viime päivänä aika paljon pohtinut itsetuntoasiaa, ja nyt päätin avautua siitä teille.
Mulla on aina ollut hyvä itsetunto, ja on edelleen vaikka laihdutusblogia pidänkin. Se on hieman huonontunut näiden parinkymmenen kilon myötä, mutta edelleen se on suht' koht' vahva.
Ensimmäinen asia, joka siihen varmaankin vaikuttaa on realistiset tavoitteet. Ystäväni ilmaisi asian hyvin blogissaan, kannattaa käydä lukemassa! En tiedä ketä se inspiroi, kun linkkaa omaan laihdutusblogiinsa 40 kiloisia luurankoja kun itse on sen +80kg? Se on vain karu fakta, ettei suurikokoisesta tuskin koskaan tule langanlaihaa. Minä ainakin masentuisin, koska en ikinä pääsisi tavoitteeseeni. Siksi olenkin pyrkinyt näyttämään blogissani terveitä, normaalikokoisia naisia, sillä sellainen minäkin toivon joskus olevani. Suljen yleensä heti sellaisen blogin, jossa on niitä pakkasen raiskaamia pulkannaruja koska en ymmärrä, kuinka nuoret tytöt pitävät sellaisia kauniina. Saatika haluisivat itse olla sellaisia? En voi yleistää, etteikö kaikista tulisi sellaisia jos vain tarpeeksi laihduttaisi, mutta minulla ainakin on sellaiset geenit että suvussa kulkee rotevuus sekä lihaksikkuus.
Itsetunnosta vielä. Jos tahdon pistää päälleni ihanan paljettimekon jossa jokaikinen selluliittihuokonen näkyy, niin sitten pistän. Asiaan vaikuttaa varmaankin se, että minulla on rakastava poikaystävä joka tukee, joten aina on joku joka sanoo hyvännäköiseksi. Minua ei myöskään ole koskaan loukattu niin pahasti, että itsetuntoni olisi jotenkin kärsinyt - en myöskään loukkaannu niin helposti. Kyllähän minua on sanottu lihavaksi, reisiäni on haukuttu todella suuriksi ja muuta sellaista, mutta ei se minulle ongelma ole. Tiedostan sen etten ole mallin mitoissa, ja jos joku sanoo tuollaista niin sehän on sama kuin sanoisi "aurinko on avaruudessa". Ne ovat faktoja, eikä se minua haittaa vaikka joku niin sanoisikin. Ei sillä, että ymmärtäisin ihmisiä jotka yrittävät loukata ihmisiä tuolla tavalla. Jos minun makkarani ovat jollekin muulle ongelma, niin senkun murehtii niitä ihan niin paljon kuin haluaa.
Ennen kuin saan vihaisia kommentteja "no miks sitte pidät blogia jos oot tyytyväinen ittees!!!1", niin tarkennan hieman asiaa. Haluan elää terveellistä elämää, en hengästyä joka ikisessä portaikossa ja osallistua kavereiden liikunta-aktiviteetteihin ilman sitä keuhkot pamahtaa ihan just - tunnetta. En sen takia, että näyttäisin helvetin hyvältä baarissa ja puolet miehistä tulisi iskemään minua. Tahdon harrastaa niitä asioita mitä haluan, ja tällä hetkellä en siihen pysty.
Minun ei tarvitse miellyttää ketään muita kuin itseäni.
Asiatekstii!!!
VastaaPoista